Tukilapseus – uhka vai mahdollisuus?

Tavallinen varhaiskasvatus-keskustelu päiväkodissa. Odotuksinani kuulla miten pojalla on mennyt, ja mitä ollaan opittu. Toiveenani kehitellä uusia suunnitelmia oppimista ajatellen. Uusia tavotteita. Yhtäkkiä tulee lause….

”Me ollaan mietitty tässä jos *lapsen nimi* vaihtaisi päiväkotiryhmää.”

Ensimmäiseksi aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä. Juuri he olivat kertoneet miten hyvin kaikki on mennyt, miten kiltti hän on ja miten nopea hän on oppimaan. Kaikki kunnossa. Pelkäsin kiusaako joku poikaani mutta samalla tiesin, että jos niin olisi tietäisin siitä kyllä.

”Ollaan ajateltu että hän olisi sopiva tukilapseksi meidän integroituun ryhmäämme.”

Tukilapseksi? Mikä se on? Miten ja miksi? Miljoonat kysymykset tulvivat mieleeni, luulen että se myös näkyi naamastani. Seuraavaksi sain tarkan selityksen, mitä tukilapsena oleminen tarkoittaa. Sain pohdinta-aikaa runsaasti. Vastasin kuitenkin jo seuraavana päivänä.

Olin pohtinut asiaa itseni kanssa (itsehän minä sen päätän kuitenkin viime kädessä), mutta juttelin asiasta kuitenkin lähipiirimme kanssa. Mietin, vaikuttaako esimerkiksi vilkkaiden lasten käytös huonona oppimismallina pojalle, tai satuttaako joku häntä saadessaan hepulin. Mietin, alkaako hän näkemään painajaisia. Toisaalta pohdin, että tottakai on hienoa jos hän pystyy tarjoamaan apua sitä tarvitseville. Mietin myös, kuinka hyvää se tekee pojan itsetunnolle, että saa auttaa. 

Lohtua voi saada nallesta, mutta myös tukilapsesta.

Tullessani siihen tulokseen että suostumme, juttelin asiasta vielä pojalle. Piti miettiä tarkkaan miten asian kuvailen hänelle. Kerroin hänelle että on lapsia, jotka ei välttämättä osaa leikkiä tai käyttäytyä nätisti ruokapöydässä. Jotka ei välttämättä tiedä, että lyöminen on väärin, tai jotka ei malta pysyä paikallaan. Jotka näyttävät erilaisilta kuin muut. Sitten kysyin, tahtoisiko hän olla avuksi heille. Poika innostui ideasta välittömästi, ja alkoikin kertomaan tutuilleen miten alkaa opettaa muita lapsia.

Hän on ollut nyt muutaman kuukauden tukilapsena, ja hyvin on mennyt. Kavereita on tullut, ja hauskaa on ollut. Vaikeita tilanteita ei ole tullut eteen, eikä painajaisia tai muitakaan ole ilmennyt.

Minusta on hienoa, että hän on esimerkkinä siellä muiden tukilasten kanssa, joten voin suositella sitä muillekin, joille tukilapseutta tarjotaan.

Kuten sanottu, erilaisuus on rikkaus.