Oma pikkuinen päiväkodissa

Reppu selkään, lapsi rattaisiin ja ulos. Vatsanpohjassa tuntuu pientä kutinaa, ja mielessä pyörii kymmeniä kysymyksiä. Olotilat heittelevät laidasta laitaan. Saavutaan oven taakse. Soitetaan ovikelloa. Kädet tuntuvat hikoilevilta. Lapsi katselee ympäristöä suurilla silmillään. Ovi aukeaa. Kuuluu paljon lasten leikkien ääniä. Iloiset kasvot ottavat tulijat vastaan.

Ensimmäinen päiväkotipäivä on alkamassa.

Muistan vieläkin sen tunteen, kun tajusin että nyt lähden oikeasti yksin kouluun ja poika jää hoitoon. Olimme toki käyneet tutustumassa pariin otteeseen päiväkodissa, mutta nyt en enää jäänytkään seuraksi. Poika oli vasta 8kk. Minun pieni vauvani. 

Tuntui, että koulussa katsoin sekunnin välin puhelintani. Mitä jos hänelle onkin sattunut jotain? Mitä jos hän on kaatunut yrittäessään kävellä, ja lyönyt päänsä? Mitä jos joku on hänelle ilkeä? Mitä jos hän ikävöi niin, ettei nauti olostaan yhtään? 

Arkistojen kätköistä, ensimmäinen päiväkotipäivä tänä syksynä.

Päivä meni kuitenkin hyvin. Kuten seuraavatkin päivät. Luulen, että äitiä jännitti enemmän kuin poikaa.

Valmistumiseni jälkeen muutimme, ja aloitin uudessa koulussa. Taas sama homma, että jännitin hänen päiväkodissaan oloa enemmän kuin sitä, että matkustan itse aivan tuntemattomaan. Nyt poika oli jo päälle 2,5 vuotias. Silti tuntui, että vien taas sen saman pienen vauvan hoitoon.

Vaikka pojumme on todella itsenäinen ja kiltti tapaus, niin pelkäsin silti, että pärjääkö hän siellä varmasti. 

Juuri kun sain totuttua siihen ajatukseen, että hän menee sinne päiväkotiin, hän aloitti tänä syksynä tukilapsena olemisen. Se tarkoitti tietysti ryhmän vaihtoa. Taas uusi jännitys.

 

Minua jännitti se, millaisia lapsia siellä hänen kanssaan on. Pohdin myös, miten hän suhtautuu kaikkiin erilaisiin lapsiin. Toivoin toki parasta. Tähänkin asti jännitykseni on ollut turhaa, ja kaikki on sujunut hyvin. 

Ehkä kuuluu äitiyteen, että huolehtii ja murehtii vähän turhistakin asioista. Mitä hätää lapsella voi olla päiväkodissa, jossa tiedän, että hänestä huolehtii ammattitaitoiset mukavat ihmiset? 

Taitaa tulla samat pelot vielä, kun ”pieni vauva” aloittaa koulutien.