Joka ilta, kun televisio sammuu..

Hiljaisuus. Pimeys. Lämpö. Pehmeä sänky. Rentous.

Kun päivän kiireet on selätetty ja tehtävät tehty, on aika ottaa mukava asento ja antaa itsensä rentoutua täysin. Tässä kirjoituksessa perehdyn uneen ja heräämiseen liittyviin asioihin.

Joskus kävely tähtiä katsellessa rauhoittaa mukavasti ennen unta.

Sanotaan, että pitäisi sulkea televisio hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Itselle puolestaan tuo toimii hyvänä rentouttajana. On äärimmäisen mukava köllötellä sohvalla ja antaa aivojen pyöriä tyhjäkäynnillä telkun ääressä, joko elokuvan tai pelien parissa. Siitä koomaisena peiton alle, vähän aikaa rauhallista jutustelua kumppanin kanssa ja unten maille. 

Usein kuulee, että lapsen kanssa eläessä monilla on vaikeuksia unen kanssa. Olen monesti pysähtynyt miettimään, että miksi. Oma lapseni ei ole valvottavaa sorttia – pienestä asti on riittänyt, että iltarutiinien jälkeen toivotan hyvät yöt ja suljen hänen huoneensa oven. Mitä sitä sinne jäämään? Saan vielä tehtävienikin jälkeen hetken omaa aikaa, tai aikaa mieheni kanssa ja sitten ihan rauhassa nukkumaan. Täysin ilman hermojen kiristymistä.

Ehkä olen onnekas, kun poika nukahtaa yksin. Ehkä olen onnekas, kun hän nukkuu kellon ympäri. 

Aamuisin herään silti kuin zombina kuolleista. Nukun hyvin ja tarpeeksi, mutta aamuihminen en ole koskaan ollut. En edes lapsena. Olen huomannut piristyväni päivän mittaan, kunhan saan sisäisen basisti-minäni (eli hyvin hitaan sellaisen) käyntiin. Runsas ja maukas aamupala on siihen toimintaan ihan omiaan. Tärkeää on myös varata aamuun tarpeeksi aikaa, ja tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi jo edeltävänä iltana.

Koskaan en ole joutunut kärsimään siitä, että lapseni olisi minut ajanut väsymyksen partaalle. Itse kyllä pystyn ajamaan itseni lähes koomaan. Lapsivapailla on kiva valvoa… ja nukkua pitkään. Jos silloin olisi koulua, niin tasan tarkkaan koulupäivä olisi jo ohi, kun minä vasta kampean ahterini sängystä. Unirytmi kannattaisi pitää säännöllisenä.

Okei, täytyy sen verran tunnustaa, että joskus on vaikeampi nukkua. Kihlattuni tekee välillä töitä öisin. Silloin sorrun helposti niin sanottuun koiran uneen, kunnes saan hänet viereeni. Toisaalta, parempi ottaa edes se koiran uni, kuin valvoa väkisin.

Yleisesti ottaen alitajunta voi tehdä välillä tepposia, ja häiritä unta painajaisten muodossa. Itse onneksi olen oppinut käsittelemään mistä painajaiset aiheutuvat, ja niiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Itsetutkiskelu on joskus ihan kannattava vaihtoehto.

Elämä on täynnä valintoja - minun valintani on pyrkiä säännölliseen, hyvään uneen.