Virtuaalinen minä vs. oikea minä

Oletteko koskaan miettinyt, miten paljon ihmisten persoona voi muuttua internetissä?

Someaika on paljastanut hyvin mielenkiintoisia puolia ihmisistä, tässä tekstissäni käyn vähän niitä läpi. 

Kuvassa näkyy viimeisen päälle siivottu sohva. Tyynyt koristavat hyvin ihanasti sitä, juuri millilleen järjestyksessä. Sohvan vieressä on pöytä, jossa on kauniita tuoreita kukkasia - mies on varmasti tuonut ne tehdessään jokatuntisen yllätyksensä. Sohvalla istuu nainen aamukahvilla. Luonnollisesti meikattuna ilman filtteriä. Aamutunnelmaa. Ainiin, mutta tottakai meikaamattomana tarkoittaa sitä, että on kuitenkin ripset laitettu, meikkivoidettakin voi olla, ja vähän muutakin. Se on silti "Le Natural". Tuohon termiin ei myöskään lasketa hiustenpidennyksiä ja tekokynsiä, ei siitä sen enempää. No kuitenkin, tukkakin on sopivasti sekoitettuna ja poseerataan. Siltähän jokaisen aamu näyttää vai mitä? Muutenkin täytyy saada elämä näyttämään hienolta, varsinkin kuvien kautta. Edelleen, ilman filttereitä. 

Ymmärrän sen, jos joskus laittaa kuvaa kun on jotain erikoista. Mutta jos laittaa joka päivä, tunnin välein kuvia hehkeästä ylisiististä elämästä, se ei varmasti ole niin. Kuvan lavastaminen on todennäköistä silloin. 

Entä kirjoituspuoli?

Osa ihmisistä vaikuttaa tosi takakireiltä teksteissään. Suorastaan piruilevilta. No ymmärtäähän sen, kun ei kirjoitusta voi tulkita samalla tavalla kuin kuultua puhetta. Osa puolestaan kuulostaa epävarmalta, koska viljellään pistepistepiste-meininkiä. Ja kyllä, se "..." täytyy laittaa joka lauseen jälkeen. Sitten on vielä tapaukset, jotka kirjoittavat vain isoilla kirjaimilla, toisin sanoen huutaen. 

On myös tekstin sisällölliset jutut mitä en ymmärrä. Kirjoittaa asiat eri tavalla kun on. Ihmiset tietää totuuden, että Pirkkopetteri on aivan hirveä ylivilkas lapsi, mikä tekee 90% ajastaan tuhmuuksia. Mutta eiköhän se ylpeä äitee tai isäukko käy kirjoittamassa Pirkkopetterin saaneen vähintään hymypatsaan ja Nobelin rauhanpatsaan. Tai sitten ihmiset tietää pariskunnan olevan eron partaalla, toisen käydessä jo uuden kumppaniehdokkaan luona. Somessa kuitenkin hehkutetaan ikuista avio-onnea, ja vannotaan rakkautta. Otetaan vielä yksi esimerkki. Pistät joka viikonloppu kuvia mitä kaikkea siistiä teet. Limusiinejä ja shamppanjaa. Sitähän ei tietysti tarvi mainita, että pikavip laulaa koko ajan ja niin edelleen.

Ulkonäkö, varallisuus yms. Miksi pitäisi valehdella somessa?

Jos sulla on oikeasti hyvä parisuhde, ja oikeasti varaa bailata, ja oikeasti hyväkäytöksinen lapsi niin ole hyvä, kerro siitä vain. Mutta jos ne ei ole niin, niin miksi valehtelemaan?

Mikset kerro siitä, kun lapsi maalasi taas vessaoven tussilla? Joku voisi osata vaikka auttaa, miten se käytös saataisiin loppumaan. Mikset kerro siitä, että on taloudellisesti tiukkaa? Joku voisi siinäkin auttaa sinua, esimerkiksi pääsemään jaloillesi. Eikä tarvitsisi keksiä tekosyitä jos et joskus voikaan osallistua johonkin tapahtumaan. Mikset kerro siitä, että pelkäät avioeroa? Vertaistuki on aina parasta. 

Entä ulkonäkö? Jos sinulla on vihreät silmät, miksi muokkaat ne ruskeiksi? Jos olet pyöreämpi, miksi käytät photoshopia laihduttaaksesi kroppaasi? Jos sinulla on akne, miksi otat vain silmäkuvan? Jos sinulla on meikkiä, miksi väität olevasi luonnollinen? Ja miksi ihmeessä kotisi pitää näyttää siltä, kuin se olisi suoraan jostain kuvastosta? Asunnosta jossa ei oikeasti voi asua ketään?

Jos luulet että edelliset toiminnot saa sinut näyttämään paremmalta ihmiseltä, olet väärässä. Voit olla kaunis, vaikka ottaisitkin kuvan oikeasta itsestäsi. Asuntosi voi olla kiinnostava, vaikket laittaisi niitä tyynyjä millin tarkkaan kuvaa varten. Juttusi voi olla mielenkiintoisia, vaikka pysyisitkin todellisuudessa.

Ymmärrän toki, ettei kaikista asioista haluta avautua, mutta jos kirjoitat siitä - ole edes rehellinen.

Pidä someminä oikeana minänä.