Stereotypioita opiskelijavanhemmista

Opiskelijavanhemmista kuulee usein jos jonkinlaista stereotypiaa. Ajattelin tarttua aiheeseen, ja haastattelin perhepäivähoitaja Saria sekä päiväkotitäti Miaa asian tiimoilta. Taustatietoa heistä sen verran, että Sarilta löytyy kokemusta lasten kanssa työskentelystä lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta, Mialta löytyy sekä omakohtaista kokemusta opiskelijaäitinä olemisesta, että lähes vuoden työkokemus alalta.

Kumpikin on kohdannut stereotypioita opiskelevista vanhemmista.

Sari kertoi esimerkiksi, että yleisten harhaluulojen mukaan opiskelijavanhempien lasten vaatteet ovat kuluneempia ja lapset kaipaavat enemmän huomiota osakseen. Mia puolestaan kertoi esimerkkinä kuulleensa usein lauseen ”Hankin lapsia sitten, kun on vakituinen työ ja varaa elättää lapsi”.

Ei kovin mukavan kuuloisia lauseita, eikö totta?

Heti pääsee käsitykseen, että opiskeleva vanhempi on auttamatta köyhä, lapset kierrättävät vaatteita niin kauan kuin vain vähänkin mahdollista, ja opiskelu vie kaiken aikuisen huomion minkä seurauksena lapsi etsii huomionsa muualta. Näihin stereotypioihin olen itsekin törmännyt, sen lisäksi että usein olen huomannut ihmisten kyseenalaistavan oman jaksamiseni.

Sekä Sari että Mia olivat sitä mieltä, ettei opiskelijoiden lapset eroa mitenkään työssäkäyvien tai edes työttömien lapsista. Päinvastoin, Sarin mielestä esimerkiksi usein nimenomaan opiskelijavanhemmat ovat aina ajallaan paikalla hakemassa tai tuomassa lasta hoitoon. Mia puolestaan otti esiin enemmän taloudellista näkökulmaa. Hän kertoi itsekin pystyneensä hyvin elättämään lapsensa opiskeluistaan huolimatta, eikä koe itseään mitenkään huonoksi vanhemmaksi vaikka onkin opiskellut lapsen ollessa pieni.

Shoppailin lapselle kengät, vaikka opiskelija olenkin.

Minun mielestäni myös raha-asiat ovat asenteesta kiinni. Ymmärrän kyllä köyhyyden todellisen olemassaolon, mutta ihan itse sen voi laskea fiksusti mihin ne vähäiset rahat käyttää. Muistan itselläkin olleen tiukkaa, mutta miinustin omista menoistani jos tarve. Silloin ainakin lapsi sai kaiken tarvitsemansa. Sama periaate minulla on edelleen, että lapsen tarpeet ensin.

Ajallisesti mietittynä opiskeleva vanhempi tarvitsee tietysti paljon aikaa koulunkäyntiin, mutta kuten meidän asiantuntijammekin vastasi: "Yhtälailla työssäkäyvien lapset ovat päivähoidossa välillä pitkään, ja se on ihan normaalia". Muistutan vielä, kuten olen aiemmissakin blogeissani kertonut, lapsen voi ottaa mukaan ihan vaikka niihin kodinaskareisiinkin, koska niidenkin parissa puuhastelu on yhteistä tekemistä ja yhdessä olemista. 

Loppuun voisin vielä tiivistää Mian sanoin: 

Jokaisessa elämäntilanteessa on omat haasteensa, 

siihen ei rahatilanteet tai muut vaikuta pelkästään.

Näihin tunnelmiin, rentouttavaa viikonloppua!