torstai 9. marraskuuta 2017

Isänpäiväfiiliksiä

Isänpäivä, päivä joka herättää tuntemuksia laidasta laitaan. Hyvää isää kohtaan tunnetaan rakkautta, ja häntä muistetaan ilolla. Välinpitämätöntä tai isän "virkaansa" laiminlyönyttä isää muistetaan ei-niin-positiivisin tuntein, joista vahvin voi olla jopa puhdasta vihaa. 

Mitä isänpäivä herättää minussa?

Itselläni on mielestäni hyvä isä. Vaikka hän oli paljon töissä tai pihahommissa kun olin pieni, sain kyllä osakseni huomiota. Sitä väännettiin kilpaa pleikkarilla (kunnes iskä hävisi tarpeeksi monta kertaa ja luovutti), ja kun olin isompi käytiin laivalla ja tansseissakin ihan keskenään. Musiikki on myös aina yhdistänyt, ollaan esiinnytty samoissa tilaisuuksissa sekä laulettu karaokea yhdessä jne. Ja muistan vieläkin iskän itseensä tyytyväisen ilmeen, kun hänen haitarillaan soittamansa biisi menikin kerrasta oikein. Hehheh.
Kuva vuodelta nakki ja herne - isä ja minä.



Isä on myös ollut aina läsnä minun synttäreilläni, jouluna, rippijuhlissa, valmistumisissani jne. Sairaalaan hän tuli katsomaan minua lähes heti, kun olin synnyttänyt poikani. Muuttoapua olen häneltä aina saanut, sekä muutakin apua jos tarve on ollut. 

Toki olen vääntänyt isäni kanssa miljoonista asioista, ja tehnyt typeriä suuttumustempauksia esimerkiksi teini-iässä... Mutta uskon, että ne asiat on jo unohdettu. Vaikka välillä saatan vieläkin tiuskia isälleni. Toisaalta, kenellepä en tiuskisi joskus.

Isoisiäni kohtaan minulla ei juuri ole tuntemuksia. Toinen pappa kuoli ennen syntymääni, ja toisen poismennessä olin niin nuori, etten juuri muista häntä. Satunnaisia muistikuvia on ruohosipulin ja omenien keräämisestä pihallamme, ja toki sairaalavuoteen ääressä tuli laulettua useammin kuin kerran. Eniten harmittaa, että muistan hänen antaneen minulle jonkun lempinimen mutta en muista mikä se lempinimi oli. 

Tänä vuonna koen erityistä kiitollisuutta ja rakkautta isänpäivää ajatellessa. Ensimmäistä kertaa lapseni saa kokea kunnon isänpäivän. Aiempina vuosina olemme toki käyneet muistamassa minun isääni, mutta siinä se sitten on (syystäkin) ollut. Tällä kertaa pääsemme viettämään isänpäivää ehjänä perheenä, plus käymme sekä minun että kihlattuni puolen pappaloissa.

Olen hyvin otettu, että poikani on otettu niin hyvin vastaan tässä suhteessamme. Kyllä sitä huomaa, että biologialla ei ole mitään väliä loppujen lopuksi. Ainut asia mikä merkitsee on se, mitä oikeasti tuntee. 

Onnellista isänpäivää toivotan erityisesti omalle isälleni, sekä kihlatulleni toivon ikimuistoista ensimmäistä isänpäivää. Te muut isät/papat, jotka ansaitsette nimikkeenne joko biologisesti tai teoillanne: Hyvää isänpäivää myös teille.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.