Esimerkin antaminen lapselle

Oletko koskaan miettinyt, että se miten toimit, antaa esimerkin lapsellesi? Toiminnastasi hän peilaa mielikuvia siitä, miten elämässä kuuluu toimia. 

Otetaan vaikka muutama vastakkainasettelu, kärjistetysti.

Ruokailu:
Otat ruokaa sen verran kuin jaksat syödä. Lisää voi aina hakea, mutta hävikki on turhaa. Syöt siististi, jonka jälkeen viet astiat pois ja lopetat selkeästi ruokailun. Kiität ruoasta.
VS.

Lättäät lautasesi täyteen ruokaa, sama se meneekö kaikki alas vai ei. Mäyssäät samalla kun höpiset, ja välillä teet muita asioita syömisen välissä. Kiitoskin pääsee unohtumaan.

Opiskelu/Työelämä:
Valmistelet hyvissä ajoin ennen lähtöä tavarat mukaan. Lähdet kaikessa rauhassa, koska olet varannut tarpeeksi aikaa puuhillesi. Opetat miten tärkeää on käydä koulussa/töissä ja hoitaa ne asiat. Opetat myös siinä sivussa mistä raha tulee, ja mitä sen eteen pitää tehdä. Valmistat lasta tulevaisuuden rakentamiseen.
VS.
Aamuisin puolikoomassa heität kiireellä kamat kassiin ja lähdet kiitämään stressaantuneena. Tullessasi koulusta/töistä jätät asiat sikseen ja siirryt suoraan leventämään ahteriasi sohvalle. Ai että kun oli taas raskas päivä. Huomaat ottavasi mielummin pikavippejä ja elät yli varojesi, kuin että panostamalla hommiisi tienaisit tarpeeksi. Et kerro mitään raha-asioista lapselle, tai kerro miten tärkeää on tehdä asioita.

Sosiaalinen kanssakäyminen:

Osaat tervehtiä, pyytää anteeksi ja kiittää. Kerrot tunteistasi avoimesti, ja hyväksyt muilta saman. Kuuntelet mitä vastapuolella on sanottavaa. Pysyt totuuksissa, etkä sanallisesti hyökkäile muiden kimppuun. Käytät rauhallista ääntä, ilman huutoa, vaikka ottaisi päähän. Olet avulias ja kunnioitat muita.
VS.

Käytöstavat on samat kuin navetassa, eli ei ole. Harvoin kuuntelet mitä toisella on sanottavaa, mikä johtuu siitä että olet itse ainoastaan äänessä, tai vaihtoehtoisesti olet syrjäytynyt nurkkaan tuijottamaan naama norsunahterilla omaan ylhäiseen yksinäisyyteesi. Et välttämättä edes osaa purkaa tunteitasi, ja saatat sortua helposti korottamaan ääntäsi. Kunnioituksesta ei edes tarvi puhua, ellei kyse ole tietysti itsestäsi. Sen vuoksi valehtelu ja itsensä pönkittäminen toisille sujuukin helposti.

Lapsi seuraa aikuisen esimerkkiä.

Voitte vain pohtia, kuinka edellä olevien esimerkkitapausten lapset toimivat omassa elämässään, ja miten he pärjäävät. Se on oikeasti tärkeää, mitä esimerkkiä lapsi saa. Ei hän voi tietää miten oikeasti kuuluu toimia, jos saa väärät mallit jo kotoaankin. Vaikka sinulla olisi kuinka kamala ja tylsä arki mielestäsi, niin yritä edes antaa lapsellesi positiivisempaa kuvaa ja hyviä arvoja.

Sinun tylsä arkesi on hänen lapsuutensa.